Mä tahtoo veivaa veivaa

Santa Claus is coming to town! Niin ainakin pauhasivat ravintolan stereot viikonloppuna kun käytiin ulkona syömässä. Se on hyvä se, koska pojat ovat huolissaan siitä, tuleeko joulupukki käymään myös Tansaniassa. Pohdittiin, että ei hän ainakaan paksussa nutussa ja parrassa voi tulla tai hän läkähtyy. Varmaan sitten shortseissa ja t-paidassa ja lyhyellä kesäparralla. :) Ei kyllä uskoisi, että kohta on joulukuu.  Ollaan tässä kovasti yritetty miettiä missä viettäisimme joulun. Kielikouluun saapui pari päivää sitten joukko ruotsalaisia nuoria naisia,jotka aikovat mennä jouluna Dodomaan ja siellä jäätelöbaariin lukemaan jouluevankeliumin. Sen lähemmäs lunta ja joulutunnelmaa kun ei heidän mukaansa täällä pääse. :D

Ei mutta nyt vähän puhetta rahasta! Tiesittekö, että Tansanian rahayksikkö on shillinki? Yksi euro on noin 2000 shillinkiä. Täällä siis pyöritellään isoja summia, jotka kuitenkin ovat euroissa vähäpätöisiä. Nostin juuri pankkiautomaatista 400 000 shillinkiä eli 200 euroa. Aikamoinen setelinippu!! Puhumattakaan, jos täytyy tehdä suurempia hankintoja, ja nostaa moninkertaisesti tuo summa. Siinä onkin sitten säkillinen seteleitä kannettava muina naisina kaupungilla. :D Hinnat ovat muuten täällä jänniä. Jotkin asiat maksavat todella vähän verrattuna Suomeen, ja toiset taas huomattavasti enemmän. Moni meille ihan arkinen asia on täällä luksustuote, ja siksi hintava. Esimerkiksi ihan perusmuropaketti maksaa kaupassa euroiksi käännettynä 7,5 euroa!! Mutta sitten taas 0,5 litran coca-colapullo maksaa täällä vain 0,4 euroa. 

10 000 shillinkiä eli noin 5 euroa

Täällä riippuu aina päivästä mitä ruokaa kaupasta milloinkin saa. Joskun löytyy lihaa, joskus ei. Joskus kauppaan on tullut jotain erikoisempaa tuotetta, jota saa harvoin, ja silloin siihen kannattaa tarttua hanakasti. Jos törmää katukauppiaaseen, jolla on pirteän näköisiä banaaneja, kannattaa napata ihmeessä mukaan. Toista tilaisuutta ei ehkä saa vähään aikaan. Ravintoloissa on vähän sama meininki. Ensin mietit aikasi mitä ottaisit, päädyt johonkin hyvältä kuulostavaan vaihtoehtoon ja teet tilauksen. Sitten sinulle ilmoitetaankin ,että kyseistä ruokalajia ei löydy. No miksi ihmeessä se sitten on listassa!? No, valitset kakkosvaihtoehdon, mutta ei löydy sitäkään. Eipäs siinä sitten mitään. Otetaan sitten sitä mitä löytyy.

Afrikassa mikään ei ole niin justiinsa.  Täällä saa kuulemma olla töistä pois sen takia, että väsyttää. Kysymykseen ”mitä kuuluu?”  vastataan aina ”hyvää”. Vaikka ei olisi kotia, ei yhtään ruokaa, ei yhtään vettä, ei yhtään ystävää. Silti kuuluu hyvää. Ihmisellä on kuulemma asiat hyvin jos hän vain on hengissä. Voisihan hän yhtälailla olla kuollutkin. Niinkuin valittaminen, myös kiirehtiminen on turhaa. Sanonta kuuluukin ”haraka haraka haina baraka” eli kiire kiire ei siunausta. Hyviä periaatteita, mutta välillä myöskin hermoon käyviä. Tiedättehän...” hoidetaan, hoidetaan”, mutta sitten ei kuitenkaan hoideta tai hoidetaan viikon päästä. Tässä ympäristössä on länsimaalaisena vaikea tasapainoilla sen kysymyksen kanssa, onko itsellä aihetta valittaa. Jotenkin tuntuu väärältä jurputtaa edes itsekseen ruoan mauttomuudesta, suihkun toimimattomuudesta tai tilojen pienuudesta, kun tietää, että monella muulla asiat ovat paljon huonommin. Kuitenkin on kai luonnollista, että kun on tottunut tiettyyn elintasoon ja asioiden toimivuuteen, niiden menettäminen ei ole mutkatonta. Esimerkkinä  se, että sänkyni patjassa todennäköisesti majailee joitain öttiäisiä, jotka nakertavat minua yöllä, ja patja on niin kulunut, että lonkka puutuu painuessaan sängyn puurakenteita vasten. Antaako aihetta valitukseen? Antaako aihetta vaatia uutta patjaa? Vai olisi hyvä vain todeta ”tällaista se täällä on” ja sopeutua? Eihän toisilla ole sänkyä ollenkaan. Hmmm.

Ymmärrettävästi tämän veden juominen ei ole hyväksi

Tarttuvaa ilonpitoa kirkossa :)

Asioilla on monta puolta. Täällä on ylipäätään pulaa aika monesta asiasta. Tällä hetkellä vesivarat ovat vähissä kun on ollut niin kuumaa ja kuivaa pitkään. Ja koska sähkö tuotetaan täällä vesivoimalla, myös sähkö on vähissä. Sähköä halutaan säästää ja sen vuoksi sähköt ovat poikki ainakin kahtena päivänä viikossa - toisinaan joka päivä. Tosin olen kuullut myös teorioita siitä, miksi sähköä ei jaeta vaikka sitä olisi. Välillä myös vedentulo katkaistaan. Se onkin mukavaa, jos on shampoot päässä eikä vettä tulekaan ollenkaan. :D Entäs sitten  iltatoimien tekeminen taskulampun valossa malariahyttysiä väistellen? Osa teistä tietää, että tykkään ”mä tahtoo veivaa, veivaa” –biisistä. No, täällä on kyllä saanut veivata – nimittäin taskulamppua, jotta siihen tulee virtaa. Itse asiassa kirjoitan tätä nyt pilkkopimeässä moskiittoverkon alla. Hiki valuu, vaikka äsken kävin jonkimoisessa suihkussa. Ilman kosteusprosentti on tänään ollut 94. Yöstä tulee kuuma ja hikinen, sillä tuuletin ei toimi ilman sähköä.Onko siellä kotimaassa kylmää?  Kuulin, että kova tuuli aiheutti sielläkin jokin aika sitten paikoin sähkökatkoja.

Ei mutta mähän lupasin raportoida teille viikonloppuna olleista masai-markkinoista.Onnistuin  hillitsemään itseni enkä ostanut lehmää enkä mitään muutakaan eläväistä. :D Sen sijaan mukaan tarttui masai-kepit, yksi hame ja yksi hamekangas. Olin ylpeä itsestäni kun onnistuin tinkimään hameen hyvään hintaan. J Markkinat olivat hieno kokemus. Paljon, paljon, paljon masaita. Hiekkakenttä oli ihan täynnä jalkoja ja sorkkia. Ihmiset ja karja siis sulassa sekamelskassa. Poikia (ja vähän äitiäkin) tosin kauhistuttivat köysissä riippuvat nyljetyt vuohenruhot. Lisäksi nuotioilla käristyvistä lihoista nousi silmiä kirvelevä ja keuhkoihin käyvä savu. Aurinko porotti niin kuumasti, että avosandaaleissa kulkiessa tuntui kuin varpaat olisivat tulessa. Ostosten ja ihmettelyn lomassa pääsimme pieneen majaan maistelemaan lehmää, hodareita ja virvokkeita.  Kyllä maistui hyvältä!

Kwaherini eli bye bye!

Antakaahan kuulua itsestänne. Janoan tietoa siitä mitä TEILLE sinne kuuluu!

sairastelua

Pole, pole sana! (= olen pahoillani, hyvin pahoillani)

No niin. Olemme valitettavasti päässeet tutustumaan tansanialaiseen terveydenhuoltoon.  Toiselle pojista nousi nimittäin viime viikolla kova kuume, ja menimme varmuuden vuoksi tekemään koulun terveydenhoitoon malariatestin. Täällä on tapana, että jos tulee kuumetta tai muuta mahdollista malarian oiretta, otetaan verikoe, jotta voidaan sulkea malaria pois. Menimme siis koulun terveydenhuoltoon, jota kutsutaan täällä sairaalaksi, mutta joka kuitenkin on vain pieni koppi, pienempi niin kuin Suomessa kouluterveydenhoitajien huoneet.  Kannoimme sairaan lapsen sairaalalle, joka kuitenkin oli kiinni, koska hoitajat olivat teetauolla. Odotimme siis 20min ulkona penkillä. Poika istui kasteltu muumipyyhe päässä, ja sai runsaasti myötätunnon osoituksia ohikulkijoilta. Kun hoitaja tuli, hän kyseli muutaman kysymyksen, kuten lapsen etunimen ja iän, ja kirjasi ne paperille. Sitten hän teki meille "labralähetteen" viereiseen koppiin, jossa mies otti pojalta verinäytteen sormenpäästä, ja pyysi tulemaan kuulemaan tulokset tunnin päästä. Tämän jälkeen mies lähetti meidät  tavallaan apteekkiin eli seuraavaan koppiin, jossa annettiin paperipussiin muutama aspiriini. Kukaan ei juuri puhunut englantia.
 

Harvinainen näky Tansaniassa

 

Kaikeksi helpotukseksi testin tulos oli negatiivinen eli ei malariaa. Kuitenkin parin päivän päästä toisellekin pojista nousi kuume, ja teimme samat kuviot. Nyt tulos vaan oli eri: malaria. Menimme vielä tekemään toisen testin kaupungin kansainväliselle klinikalle, ja siellä vahvistettiin sama tulos. Testasimme myös toisen pojan uudestaan, ja nyt hänenkin testinsä näytti positiivista. Pojat olivat kuitenkin melko hyvävointisia jo tuossa vaiheessa. Kun testitulokset oli saatu, meidät passitettiin lääkärin luo. Lääkäri puhui onneksi vähän englantia, mutta valui suorastaan koomisesti tuolissaan pöydän alle samalla kun jutteli. Hänellä oli  hieno tumma puku päällä. Kesken haastattelun hän nappasi vuorotellen meidän kummankin aikuisen puhelimet ja tutkiskeli niitä kiinnostuneena. ” This is a good phone, this is a really good phone. This is the best phone!! Did you get it from Finland? How much did it cost?” Ja sitten hän selaili eri valikoita. Hmmmm. Niin oliko tässä nyt tarkoitus tutkia lasten tilannetta vai puhelimia? Välillä lääkäri vaihtuikin toiseen mieheen (toiseen lääkäriin?), joka kertoi meille, mitä lääkettä meidän tulee pojille antaa, että tulevat kuntoon. ” Oh, this is a good medicine, very effective. I have it also!”. Sitten mies kaivoi pussistaan omat vastaavat lääkkeensä, ja kertoi, että ei ole vielä ottanut niitä, mutta ottaa illalla. Kysyin ihmeissäni, että onko hänelläkin sitten malaria. ”Yes, yes", hän nauroi. Ooooookei.  Kesken juttelun klinikalta menivät sähköt ja huone pimeni. Aika hämärää oli kyllä touhukin.

No, pojat saivat lääkkeensä ja ovat olleet nyt hyvävointisia. Viimeisin testi näytti kummallekin negatiivista. Luojan kiitos! Menemme vielä myöhemmin jälkitarkastukseen, jotta tiedetään, onko asia varmasti hoitunut kuntoon. Mutta täytyy sanoa, että terveydenhuolto on täällä täysin erilaista kuin Suomessa.

Colaa, hikeä ja kielikiemuroita

 

Mambo!

Makasin paikoillani ihan liikkumatta. Silti kasvot olivat hiessä. Kyllästyin paikoillaan oloon ja lähdin juoksulenkille campuksen ympäri. Kyllä siinä sai puuskuttaa ja läähättää. Jotakuinkin +33 asteen kuumankosteassa ilmassa ei oikein tunnu happea riittävän. Tansanialaiset opiskelijanuorukaiset katselivat kummissaan, kun valkoinen nainen pinkoi ohi kerta toisensa jälkeen. Ja tietysti vielä palokuntapaita päällä. :)

Arvatkaas muuten miten ihanaa voikaan olla pullollinen kylmää colaa paahteen keskellä? Asuntolassa ei nimittäin ole jääkaappeja, joten vesi ym. nautitaan aina lämpimänä. Paikalliset opiskelijat pitävät yhdessä rakennuksessa pientä kioskia, josta voi ostaa limua silloin kun kioski nyt sattuu olemaan auki. Emme ole vielä päässeet selville mikä logiikka aukiolossa on. Käymme siis aina välillä tarkistamassa, josko kioski olisi auki. Ja mikä riemu syntyykään, kun saamme käsiimme kylmät colat! Elämän pieniä suuria iloja. :) Colan lisäksi riemunkiljahduksia aiheuttavat seuraavat asiat: 1. erikoisherkut kuten peruna tai sämpylä (harvoin tarjolla ruokalassa), 2. lehmät (karkailevat kielikoulun pihaan ilostuttamaan erityisesti poikia), 3. chiliketsuppi (on noussut ihan uudenkokoiseen rooliin elämässämme).

Maailman onnellisin tyttö

 

 

Olemme opiskelleet nyt viikon swahilin kieltä. Aamut alkavat pienellä hartaushetkellä, johon kuuluu iloisenkuuloinen afrikkalainen laulu. Sitten nappaamme tuolit mukaamme ja siirrymme ulos pienten katosten alle. Opiskelu tapahtuu pienryhmissä. Jarkko ja minä muodostamme ryhmän kolmistaan opettajan kanssa. Opiskelu alkaa klo 08 ja päättyy klo 16. Välissä on yksi teetauko ja yksi ruokatauko. Ruokatauko on pitkä - 2,5 tuntia. Siinä ehtii vaikka ottamaan päiväunet. Iltapäivällä on vielä pieni pätkä opiskelua ja sitten taas teelle. Opiskelu tapahtuu siten, että käymme läpi oppikansiota lukemalla ääneen ja keskustelemalla opettajan kanssa. Opettaja sanoo lauseita swahiliksi ja me toistamme perässä ja yritämme sitten tehdä lauseisiin opettajan pyytämiä muunnelmia. Tehokasta, mutta myöskin voimia ja keskittymistä vaativaa. Opettaja on ollut hauska ja osaa suhtautua asioihin hyvällä huumorilla. Välillä olemme nauraneet vedet silmissä. Myös pojilla on oma opettaja, joka touhuaa heidän kanssaaan päivän aikana niin Suomen koulun tehtäviä kuin kielen opiskeluakin. Aikaa jää myös leikille. Opettaja ei osaa sanaakaan suomea ja pojat eivät osaa englantia. Mutta hyvin ovat toimeen tulleet. :)

                                             


Tässä katoksessa päähämme taotaan swahilia

 Pojat ovat olleet tosi reippaita. Jeremias on harjoitellut hyvin paikallisia tervehdyksiä ja huutelee välillä iloisesti ihmisille "mambo!!". Samuel taas omaksui tarkkailemalla paikallisten naisten tavan kantaa tavaroita, ja yllätti yhtenä aamuna kantamalla lelujaan kielikouluun kuvan osoittamalla tavalla.

Autot matkaavat kielikoululle

                                                       

Tulevana viikonloppuna lähdemme vierailemaan Masai-kylässä, jossa pidetään karjamarkkinat. Mielenkiintoista. Mutta en kai minä vaan sorru ostamaan sieltä vaikkapa lehmää, jos kovasti tarjoavat? Tai vuohea, jos se luo minuun hellän katseen? Heh. Palaan kertomaan miten kävi. ;)



Ps. Hymiöni näyttävät muuttuvan mitä ihmeellisimmiksi merkeiksi, vaikka ne minulla näkyvät ihan normaalisti kun teen tekstin. Älkää siis ihmetelkö, jos lauseen lopussa esiintyy J-kirjain, tietokoneen kuva, puhelimen kuva tms. Olen siinä vain tavoitellut hymynaamaa.

Kieltä ja elämää oppimassa

Taas ollaan uuden alussa.  Jätimme nimittäin kotipaikkamme Dodomassa taakse ja lähdimme kielikouluun Morogoroon.  Täällä olisi tarkoitus olla vuodenvaihteen yli aina tammikuun loppupuolelle asti.  Asumme kielikoulun asuntolassa, joka kyllä tarjosi eksotiikkaa heti ensimmäisenä iltana. Suihkusta ei nimittäin tule vettä kuin pienenä viileänä liruna. Jos suihkuun yrittää saada ytyä, vesi muuttuu tulikuumaksi. Jes! Suihkua kävi korjailemassa muutama mies ja aikansa pakerrettuaan he sanoivat suihkun olevan kunnossa. No, eihän se ollut. Mikään ei muuttunut.  Mutta saahan tuossa lirutuksessakin peseydyttyä, kunhan malttaa ihan kaikessa rauhassa viettää suihkussa pitkän tovin. Mihinkäs tässä on kiire. Saivat nuo korjausmiehet sentään vaihdettua makuuhuoneen lampun, joka oli rikki tullessa.  Paikoin ovat rikki myös ikkunoiden hyttysverkot, joten vietin iltaa ripustellen hiki valuen omaa verkkoa ikkunaan. Teipit eivät oikein pitäneet. Pitää etsiä jostain nastoja tms.

Asuntola on siis vähän karuhko, mutta olen yrittänyt piristää ilmettä laittamalla seinille sinitarralla joitakin juttuja.  Seinille on päätynyt kaikenmoista laukuista. Muutamaa ovea koristavat teinitähti Robinin kuvat, kun muita julisteita ei ollut saatavilla. Yhdessä ruosteisessa naulassa roikkuu suomalainen kalenteri, jossa tietysti on marraskuun kohdalla huurteinen suomalainen järvimaisema. Näyttää muuten aika houkuttelevalta täällä kuumuudessa! J Vaatekomeron oveen kiinnitin ystäväni Maijan antaman kortin, jossa on hauska muistilista. Listassa kehotetaan muistamaan muunmuassa suukot ja halaus, villasukat ja suklaa. Loistavia asioita kaikki! Mun Suomesta mukaan ottama Maraboun pähkinäsuklaalevy alkaa muuten olla lopussa. Hui! J Villasukatkin ovat kyllä mukana, mutta paljaat varpaat ovat olleet enempi käytössä. Kiinnitin makuuhuoneen seinälle myös puisen ristin ja lastenhuoneeseen pojan Suomessa tekemän piirustuksen, johon hän piirsi kaikki rakkaat ihmiset, jotta hekin olisivat mukana Afrikassa. <3

Hauskaa, että tässä samassa kielikoulussa on ollut aiemminkin suomalaisia, ja heistä on jäänyt tänne jälki. Pihapiiristä löytyy nimittäin sauna. Kuulin tästä etukäteen ja päätin poikien kanssa etsiä saunan heti ensimmäisenä kielikouluun saavuttuamme. Pienen harhailun jälkeen osuimme oikeaan. Arvasin heti, että nyt tärppäsi, kun varastorakennuksen oveen oli kiinnitetty kuva joulupukista ja tytöstä vihdan kanssa. Ei tietenkään samassa kuvassa. ;) Sauna on kyllä parhaat päivänsä nähnyt ja likainen, mutta on se vaan silti hienoa nähdä sauna Tansaniassa. Tämä on tosin jo toinen kohtaamamme sauna, sillä myös Dodoman pihapiirissämme löytyy sellainen. Sauna edustaa niin perin juurin suomalaisuutta, että innoistuin ottamaan kielikoulun saunasta paljon kuvia ja esittelemään sitä teillekin. Kyllä tekis vähän mieli ripsauttaa.  Tekiskö teidän? : ) No, katsotaan nyt.

Saunan oven kaunistukset

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki

Lauteet punamullan peitossa

Joku on kerännyt polttopuut valmiiksi : )

Kuka nakersi kattoa!?

Nyt pientä siestaa, että aivot on taas virkeät iltapäivän swahilintunnilla, joka pidetään ulkona pienen katoksen alla.

Habari za leo? Elikkäs mitäs teille kuuluu tänään?

Ps. Tiedättekö mikä on mahtavaa? Se, kun on juuri vuorannut sänkynsä hienosti ja tiiviisti moskiittoverkolla, ja sitten muistaakin, että esimerkiksi korvatulpat jäivät vessaan. :D

Ensimmäisen afrikkalaisen viikon tunnelmia

Tervehdys!

Täällä ollaan, Dodomassa! Matkalla lentokoneessa oli mahtava tunne, kun lensimme Saharan autiomaan yli ja näkyi vain hiekkaa. Ja vatsanpohjassa kutkutti myös, kun teimme välilaskun Kilimanjaron kentälle. Kaikki on sujunut hyvin. Olemme tutustuneet työyhteisöömme ja alueeseen ja siinä sivussa myös vähän rentoutuneet. On ollut mukavaa illallistaa eri perheiden luona ja luoda kontakteja. Yksi pieni mutka matkassamme oli heti alkuun: eräs matkalaukuistamme lähti vahingossa toisen matkustajan matkaan Dar es Salaamin kentältä, ja se sattui sisältämään kaikki Jarkon vaatteet. Jarkolla ei siis ollut yhtään vaihtovaatetta! No, onneksi minulla oli mukanani housut, jotka sopivat aika mukavasti Jarkonkin ylle. :D Laukku on nyt löytynyt ja kaikki kunnossa.

Ensimmäinen asia, joka iski kovaa, kun astuimme Dar es Salaamin lentokentältä ulos, oli kuumuus. Seisova, kuuma ja kostea ilma sai todellakin heittämään aiemmin mainitsemani neulepaidan vauhdilla pois. :) Auton mittari näytti  +30 astetta vaikka oli myöhäinen ilta. Toinen asia, joka erotti selvästi Suomesta, oli ihmisten paljous säkkipimeillä kadunvarsilla. Joka puolella paloi nuotioita ja suuria joukkoja miehiä istuskeli maassa. Juuri kukaan ei käyttänyt moottoripyöräillessä kypärää, vaikka vauhtia riitti. Osa ajoneuvoista oli myös täysin pimeitä, joten niitä oli vaikea erottaa ennen kuin oli ihan (liiankin) lähellä. Muutenkin liikenne on sekavaa eikä sääntöjä juuri ole. Tai ainakaan niitä ei noudateta.

Kun pääsimme hotelliimme, jossa vietimme muutaman yön ennen siirtymistä Dodomaan, auton luokse tuli vanhahko mies kivääri selässä. Hän oli yhtä musta kuin ympäröivä yö ja ilmeensä jokseenkin tuima. Mies oli hotellin vartija. Tilanne oli eriskummallinen tottumattomalle, mutta täällä on monessa paikassa aseistautuneet vartijat portilla. So get used to it. Aamulla heräsimme kukon kiekumiseen ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Ikkunasta näkyi Intian valtameri. Vuorovesi teki siitä mielenkiintoisen. Ensin meri näkyi kaukana horisontissa ja yhtä-äkkiä se olikin tullut lähelle! Ja taas myöhemmin meri pakeni kauas ja jätti veneet rutikuivalle paljaalle maalle.

Automatka Dar es Salaamista Dodomaan kesti noin 8 tuntia tauko mukaan laskien. Matkanvarrella näkyi monenmoista vilskettä. Asuinpaikkamme Dodomassa on mukavan oloinen. Sain jo ilon ja kunnian osallistua pihapiirimme ladyjen treenaustuntiin. Hiki vaan virtasi kun nostelimme vesipulloja suuntaan jos toiseen ja teimme hyppyjä tuolien päälle. Lämpöä on päivisin semmoiset 33 astetta. Pojat (ja toki myös vanhemmat) ovat olleet innoissaan uima-altaasta, josta voi hakea viilennystä paahteeseen. Iloa on riittänyt myös mitä hienoimman värisistä gekkoliskoista, jotka kiipeilevät seinillä. :) Malariahyttysten vuoksi sänkyjen yllä on pidettävä verkkokatosta, joten saan nukkua oikein prinsessavuoteessa. ;) Ja tuo taivas - oi, tähdet näkyvät niin kirkkaina täällä!

Muutaman päivän päästä matkustamme Morogoroon, joka on kaupunki tässä matkan varrella Dodoman ja Dar es Salaamin välissä. Vietämme siellä useamman kuukauden opiskellen swahilin kieltä. Kuten ystävämme Tansaniassa ennen tänne tuloamme meille kertoivat, yleisimmät sanat mitä kuulee sanottavan, ovat "karibuni" = tervetuloa, "asante"= kiitos,  "jambo"= tervehdys ja "habari"= uutinen/mitä kuuluu?

Mitäs sinne Suomeen kuuluu? Laitan kuvia täältä heti kun saan kamerayhteydet kuntoon ja ehdin kuvaamaan. Voikaa hyvin!