MAF Tansania (ja me) uusissa tuulissa

Tervehdys, ystävät hyvät!

Huh, kun aika menee nopeasti (vaikka välillä se tuntuukin matelevan). Olemme nyt olleet Tansaniassa suunnilleen 8 kuukautta. Tänä aikana olemme ehtineet oppia paljon maasta ja sen kulttuurista, mutta paljon on vielä myös oppimatta. Olemme olleet henkilökohtaisesti suurien muutosten keskellä, mutta niin on ollut myös MAF, jonka palveluksessa työskentelemme. Niin kuin aiemmin mainitsin, MAF on kevään aikana tehnyt suuria muutoksia Tansanian ohjelman suhteen, ja toiminta siirtyy nyt Arushaan. Dodoman ja Dar es Salaamin tukikohdat on lakkautettu. Tansanian MAF:lle jää vain kolme Cessna 206 -lentokonetta, ja suuremmat koneet (karavaanit) lähtevät muihin maihin. Näiden kolmen koneen (ja kahden pilotin) voimin tarjotaan jatkossa tarvittava apu Tansanian syrjäisiin kyliin. Kulkuyhteyksien parannuttua tarve lentokoneille on Tansaniassa vähentynyt. Monet kylät ovat tavoitettavissa kohtuullisessa ajassa myös autolla. Tämän vuoksi MAF siirtää osan lentokoneista ja muista resursseista maihin, joissa niillä on suurempi tarve. Esimerkkinä mainittakoon Etelä-Sudan. Lentokoneiden huolto siirtyy Keniaan, Nairobiin.

Koneiden huoltoa Dodomassa

Ranskalainen Pierre huoltamassa Caravan-konetta

MAF on toiminut Tansaniassa yli 50 vuotta, ja nämä vähennykset koskettivat asiakkaiden lisäksi kymmeniä MAF.n työntekijöitä - suurin osa heistä paikallisia. Vaikka muutos oli välttämätön, se ei missään nimessä ollut kivuton. Tukikohtien sulkemisen myötä moni menetti työpaikkansa. Myös kansainvälisten työntekijöiden työnäkymät menivät uusiksi. Moni perhe lähtee uuteen maahan jatkamaan MAF:n palveluksessa,osa palaa kotimaahansa. Perheitä lähtee näillä näkymin mm. Australiaan ja Etelä-Sudaniin. Tansaniaan jää vain pieni osa, mukaan lukien me.

Ilmoitus tukikohtien sulkemisesta tuli samalla viikolla kun tulimme kielikoulusta Dodomaan aloittaaksemme elämän täällä. Olipahan aloitus! Ei ollut helppoa muuttaa kuolevaan tukikohtaan. Sulkemiseen on liittynyt paljon pelkoa, huolta ja epävarmuutta tulevaisuudesta - etenkin paikallisilla, joilla ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa työttömyyden varalle. Moni tansanialainen on työskennyt pitkään MAF:n palveluksessa, ja he ovat olleet vahvasti mukana rakentamassa MAF:n näkyä. MAF ei ole ollut vain työpaikka, vaan perhe. Kaikki ovat työskenneet yhteisen näyn - flying for life- eteen. 

Muutama viikko sitten lentokonehallilla pidettiin jäähyväisjuhla, jossa haluttiin muistaa ansioituneita työntekijöitä ja kokoontua vielä kerran yhteen juhlimaan kaikkea sitä, mitä MAF on saanut Tansaniassa aikaan. Vuosien saatossa MAF:n lentokoneet ovat kuljettaneet lukuisia lääkäreitä, sairaanhoitajia, evankelistoja, sairaalatarvikkeita, kirjoja, hätätilapotilaita ja paljon muuta. Esimerkiksi Haydomin sairaalasta on saatu vietyä lääkäreitä syrjäkyliin ja syrjäkylistä potilaita Haydomin sairaalaan. Tämä työ tulee jatkumaan edelleen Arushasta käsin. 

Laskussa valvomattomalle kiitotielle

Opetusta ja terveystarkastusta kyläläisille

Haydomin sairaalassa

Tunnelma oli päätösjuhlassa haikea, mutta luottavainen. Jumala on pitänyt meistä jokaisesta huolen tähänkin päivään asti, ja hän tuntee myös tulevaisuutemme. Hän tuntee huolemme ja tarpeemme ja johdattaa meidät sille paikalle, jossa meitä tarvitaan. On aika lähteä liikkeelle ja viedä MAF:n tietotaitoa ympäri Tansaniaa myös muille työpaikoille.

Jäähyväisjuhla Dodomassa vanhalla lentokonehallilla. Paikalla MAF:n työtekijöitä myös Dar es Salaamista.

Tässä menevät kiitokset Jumalalle

Ja tässä kiitokset työntekijöille

MAF:n työ Tansaniassa jatkuu syksyllä uudessa muodossaan Arushassa, ja se tavoittaa edelleen kaikkein syrjäisimmät kylät. Kyliin viedään säännöllisin väliajoin lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka pitävät muutaman päivän vastaanottoa kylässä. Näin kyläläiset pääsevät terveystarkastukseen ja saavat tarvittavan hoidon vaivoihinsa. Ilman lentokoneita nämä ihmiset olisivat sairanhoidon tavoittamattomissa. Terveydenhuoltohenkilökunta (hui, mikä sanahirviö!) pitää lisäksi kyläläisille oppitunteja terveysasioista ja tautien ehkäisemisestä. Kyliin viedään myös evenkelistoja, jotka tuovat kyläläisille toivon sanomaa ja opettavat Raamattua.

Lentäjä Martin tsekkilistan kanssa

Alla avautuva maisema

Raamattuopetusta siiven suojassa :)

Lapset ovat aina niin iloisia ja innoissaan koneista ja valkoisista ihmisistä :)

Lentäjät ovat usein itsekin kylissä sen aikaa kun heidän kyytiläisensäkin. Useimmiten kylissä ollaan pari-kolme päivää, joskus viikkokin. Jos kyydissä on vain tarvikkeita, tai joku henkilö vain jätetään kylään, laskussa saatetaan olla vain 15 minuuttia ja sitten matka jatkuu taas. Lentäjät auttelevat kylässä parhaansa mukaan. Monesti he esimerkiksi punnitsevat vauvoja. :)

Lentäjä Kirsten punnitsemassa pikkuista vauvaa

Kirsten antaa rokotetta

Näitä lentomatkoja kyliin kutsutaan lentosafareiksi. Safarihan on swahilia ja tarkoittaa matkaa. Lentäjät ovat usein poissa kotoa useita vuorokausia, ja joskus matkaan voi tulla vielä ylimääräisiä mutkia. Näin kävi esimerkiksi viime viikolla, kun odottelin Jarkkoa safarilta kotiin. Olin jo laittanut saunan lämpiämään, että viikon "puskassa" olleen lentäjän on mukava tulla kotiin, kun Jarkko soittikin, että koneesta on puhjennut pyörän kumi, eikä lento onnistu kuin vasta seuraavana päivänä. Tällaisia sattuu ja niihin on vaan totuttava. Tansaniassa ylipäätään suunnitelmat menevät usein uusiksi ja asiat tapahtuvat hitaammin kuin kuvittelisi. Ei kannata suunnitella liian pitkälle. Asiat muuttuvat joka tapauksessa moneen kertaan suuntaan jos toiseen. Mutta eikö se toisaalta ole elämän suola, vaikka välillä harmittaakin?

Martin Haydomissa vaihtamassa puhjennutta pyörää ehjään

Minäkin ajattelin vähän hidastaa nyt ja nauttia kesäisestä (vai talvisesta!?) kotimaasta. Lennän nimittäin lähiaikoina poikien kanssa Suomeen. Pidän taukoa myös blogin pitämisestä.

Oikein mukavaa Juhannusta ja kesää kaikille! Mukavaa, että olette olleet mukanamme tässä seikkailussa! Palataan taas!

Päivä painuu mailleen kaukaisessa kylässä (täällä on säkkipimeää jo klo 19 illalla)

Ps. Jeremias piti eilen ex tempore tanssiesityksen kadulla ihmisille! Hän tanssi oikein sujuvasti ja puhui vielä swahiliakin päälle! Tansanialaiset nauroivat riemuissaan ja taputtivat käsiään. He hee, aika vekkuleita kyllä nuo pojat. Hauskaa, että he ovat sujahtaneet niin hyvin sisään tansanialaiseen kulttuuriin. :)

Korkokenkien kopsetta hiekkamaalla - tansanialaisissa häissä

Moro!

Olin ajatellut kirjoittaa lentotoimintaa ja MAF:n asiaa sisältävän blogitekstin, mutta heitänkin tähän väliin tällaisen vähän keveämmän häähumujutustelun (lentoasiaa tulossa kyllä). Sain nimittäin kutsun tansanialaisiin häihin, ja olin tietenkin otettu ja innoissani. Täällä häät toimivat usein niin, että vieraat maksavat itse ruokailunsa, jos osallistuvat hääjuhlaan, jotta hääparin suvulle ei tule liikaa rasitetta. Aika paljon olisi hääparilla ollutkin maksettavaa, kun häissä oli noin 500 vierasta!

Häihin pukeudutaan hienosti, ja valmistautuminen aloitetaan kuulemma jo hyvissä ajoin. Olin menossa häihin irlantilaisen ystäväni kanssa, ja meidän piti siis löytää itsellemme juhlamekot. Ei mitenkään hirveän helppo homma kaupungissa, jossa ei juuri ole vaatekauppoja. Ehkä paras paikka löytää päällepantavaa on kirpputori Saba Saba (= seitsemän seitsemän). Siellä myydään pääosin käytettyjä, euroopasta tulleita vaatteita. Jokaisella myyjällä on oma pikku koju. Saba Saba on oikea pienten kojujen sokkelo. Kojuista voi löytää mitä vain aarteita jos käy hyvä tuuri. Mutta juuri tietynlaisen vaatteen löytäminen on vaikeaa. Ja jos sattuukin löytämään kivan asun, se ei todennäköisesti ole oikeaa kokoa, koska jokaista vaatetta on vain yksi kappale. Kun omaa valkoisen naaman, myyjät pyytävät AINA ylihintaa ajatuksella "kyllä valkoisella on varaa maksaa". Heti kun kaupustelualueelle astuu sisään, kojuissa oikein innostutaan ja ruvetaan houkuttelemaan sisään. Olo on vähän kuin kävelevällä rahasäkillä. Valkoinen naama sytyttää joidenkin tansanialaisten silmiin shillinkien kiillon.

Jotta välttyisimme kiskonnalta ja löytäisimme parhaat apajat, otimme juhlamekko-ostoksille mukaamme kaksi tansanialaista ystäväämme. He olivat oikein asiantuntijoita hyvän mekon penkomisessa ja sitkeässä tinkimisessä. Myyjät kyllä valittivat vähän heille siitä, että he tinkivät hinnan alas valkoisten puolesta vaikka valkoiset maksaisivat enemmän. On totta, että meillä on enemmän rahaa kuin suurimmalla osalla paikallisista, mutta se tarkoita, että meidän kuuluu maksaa tuotteista enemmän, eihän?

Kirpputori Saba Saba - uusi  "kauppakeskus Jumboni"

Ostoskäytävä. Tarjolla mm. käytettyjä laukkuja

Lisää käytäviä. Olisiko tarvetta vaikkapa urheilupaidalle tai -kengille?

Juhlamekkojen metsästäminen paahtavassa helteessä on aika voimia vievää puuhaa. Sovitin paria mekkoa (pahvilaatikoiden takana), ja tansanialainen ystäväni alkoi sitten piiiiitkät neuvottelut hinnasta. Katselin ja kuuntelin vieressä alkuun mielenkiinnolla ja lopuksi jo jopa pitkästyneenä, kun he väänsivät ja käänsivät hintaa. Tinkiminen ei siis todellakaan tapahdu muutamalla lauseen vaihdolla vaan on pitkä väsytystaistelu. Taistelun tuloksena ystäväni onnistui haalimaan minulle pari ihan mukavaa mekkoa kohtuullisella hinnalla. Jos olisin ollut liikenteessä yksin, olisin varmasti maksanut huomattavasti enemmän enkä olisi edes osannut etsiä oikeasta paikasta.

Meillä oli myös aikamoista draamaa tuolla ostosreissulla, kun seurueessamme ollut raskaana oleva tansanialainen nainen alkoi yhtä-äkkiä voimaan huonosti ja lyyhistyi tajuttomana maahan. Paikalliset miehet kantoivat hänet varjoon retkottamaan tuolille. Läpsin naista kasvoille ja yritin saada häneen eloa, mutta hän ei reagoinut millään tavalla. Yritin sanoa, että hänet olisi hyvä laittaa makuulle ja jalkoja ylös, mutta tansanialaiset miehet vain tönivät minua syrjään. Kyllä siinä rupesi miettimään jo mielessään pahinta, ja tekemään suunnitelmia miten saamme hänet autoon ja mihin viemme hänet hoitoon. Suomessa olisin jo soittanut ambulanssin paikalle, mutta täällä asiat eivät toimi ihan niin. Nainen oli useamman minuutin täysin taju pois, mutta sitten hän rupesi virkoamaan ja nousemaan ylös. Ammattini puolesta aloin heti kysellä häneltä liudan kysymyksiä, mutta hän vain sanoi, että on ok ja haluaa jatkaa ostosten tekoa. En vieläkään tiedä mistä oli kyse (matala verenpaine, liian vähän nestettä?), mutta hänellä on tuon tapahtuman jälkeenkin ollut terveysongelmia ja kuulin, että hän on nyt sairaalassa. Toivotaan ja rukoillaan, että kaikki kääntyy hyväksi sekä äidillä että vauvalla.

Huolimatta kaikesta tästä draamasta saimme ostokset suoritettua ja suurinpiirtein kaiken mitä tarvitsimme. Minua kyllä vähän epäilytti, oliko ostamani iltapuku vähän liian korea häihin. Naureskelin irlantilaisen ystäväni Janen kanssa, että puku sopisi ehkä paremmin Oscar-gaalan punaiselle matolle. :D Mietimme miten kummalliselta tuntuukaan laittautua ja kipittää pitkin Afrikan hiekkateitä iltapuvussa ja korkokengissä. Aivan hassu ajatus kerta kaikkiaan! :) Ystäväni oli kuitenkin sitä mieltä, että minun tulisi laittaa ostamani mekko päälle, koska tämä oli niitä harvoja tilaisuuksia kun sitä tulisi käytettyä. Siis tuumasta toimeen.

Pitkästä aikaa hienona ja valmiina lähtöön :)

Lähdimme häihin illalla kello kahdeksan aikaan, muutama tunti sen jälkeen, kun hääjuhla oli merkattu alkavaksi. Tämä siksi, että Afrikassa mikään ei ala ajallaan. Ystäväni oli mennyt viimeksi häihin silloin kun kutsussa luki, ja oli käytännössä istunut juhlissa yksin pitkän aikaa. Tästä viisastuneena menimme siis paljon myöhemmin. Lähteminen liikenteeseen klo 20 tuntuu täällä hirmuisen myöhältä. Täällä tulee pimeä niin aikaisin ja vastaavasti aamut alkavat niin varhain, että ainakin valkoisista suurin osa on ihan valmis nukkumaan jo klo 21. Oli siis melkein jo nukkumaanmenoaika, kun teimme lähtöä. :) 

Saapuminen juhlapaikalle. Huomatkaa pihan joulukuusi! ;)

Kun pääsimme hääpaikalle, totesimme hetken hengailun jälkeen, että olimme väärissä häissä. :D Ystäväni oli erehtynyt juhlapaikasta. No, ei siinä mitään, jatkoimme sitten niihin oikeisiin juhliin. :) Ja oli kyllä hienot juhlat, täytyy sanoa! Hääpari oli niin kaunis. <3 Mekkoni ei todellakaan ollut juhliin liian korea. Kaikilla naisilla oli päällään upeat puvut ja 10 sentin piikkikorkokengät. Juhlat kestivät myöhään yöhön, ja niissä oli paljon (todella kovaäänistä) musiikkia ja tanssia. Mukana oli sekä afrikkalaista menoa että myös vaikutteita Euroopasta. Esimerkiksi shampanjapullojen poksauttelu on Euroopasta matkittua, mutta koska tansanialaisilla ei ole varaa tarjota kuplajuomaa kaikille vieraille, he avaavat vain muutaman pullon ja kaatavat pieniä lirauksia muutamiin laseihin. Muut skoolaavat coca-colalla tai mehulla. Harvoin hääjuhlissa muutenkaan juodaan alkoholia.

Näkymä ulko-ovesta sisään astuessa

Ohjelmaan kuului vieraiden esittelyä, hääkakun leikkaamista, valokuvaamista, tanssia sekä yhdessä että tanssiesityksin, ruokailua sekä piiiitkä lahjojenantamisosuus. Tuohon skoolaamisen liittyy muuten osuus, jossa kaikki vieraat (kyllä, kaikki 500!) käyvät kilistämässä laseja hääparin ja heidän lähisukulaistensa kanssa. Samalla kun odotetaan omaa vuoroa, kaikki tanssivat jonossa. Musiikki on niin mukaansatempaavaa, että väkisinkin alkaa keinua sen tahdissa. En meinannut malttaa istua ollenkaan pöydässä paikoillani. :) Tuo musiikki oli pääosin afrikkalaista hengellistä musiikkia, mutta ei siis mitään virsityylistä vaan hyvin rytmikästä ja nopeatempoista.

Sukupotretti :)

Kippis! Malja hääparille!

Hääkakun leikkaamista

Häävieraat tanssivat kaikki samaa kuviota - eteen, sivulle, taakse, sivulle...

Hääpari joraa häävieraiden kanssa

Morsian on täynnä iloa <3

Sukulaiset onnittelevat toisiaan lahjoittamalla toisilleen erilaisia kankaita

Ystävät juhlivat loppuillasta sulhasta heittämällä häntä ilmaan. Illan päätteeksi morsian heitti vielä morsiuskimpun sinkkunaisille ja hääpari tanssi kahdenkeskisen häätanssin. Ihan niinkuin meillä Suomessakin. 

Heih, heih, heih!!!

Saanko illan viimeisen tanssin?

Juhlan päätyttyä astuimme ulos jäätävän kylmältä tuntuvaan säkkipimeään yöilmaan. Tähdet loistivat kirkkaina, kun moni vieraista lähti päristelemään kotia kohti mopolla, kauniiden juhlapukujen helmat ilmavirrassa iloisesti liehuen. "Usiku wema", "Na wewe pia - hyvänyöntoivotukset kaikuivat vielä ilmassa, kun he katosivat Tansanian pimeään yöhön.

Ihanan onnellinen morsiuspari aloittamassa yhteistä matkaa. <3 Iso kiitos kauniista juhlista!